4.1.2015
Jaana Erkkilä, Talvehtiva puinen madonna |
Lunta on
tuiskuttanut eilisestä asti ja talojen katoilla lepää yhä kasvava kuorma
hiljaisuutta. Aamulenkki koirien kanssa sujui hitaasti, sillä aurauskalusto ei
ollut ehtinyt jyrätä kaikkia teitä ja katuja lumesta puhtaaksi. Askelsimme
umpihangessa ja koirien kulkiessa kuono lunta auraten minä katselin valkoisen
peitteen alla taipuvia puiden oksia.
Maalasin eilen
illalla akvarelleja olohuoneen pöydän ääressä ja mietin värien leviämistä
tarkastellessani, miten kauan kestää ajatuksen muodostuminen silmin havaittavaksi
kuvaksi. Paperille ilmestyvät viivat ja pinnat eivät vielä ole valmis ajatus,
vaan jonkinlaista hapuilua ja etsiskelyä alueella, joka ei suostu sen kummemmin
sanojen kuin kuvienkaan alaisuuteen.
Uusilla ajatuksilla
on kova kysyntä niin akateemisessa maailmassa kuin elinkeinoelämässä ja
yhteiskunnassa ylipäänsä. Uusien ajatusten tulisi mieluiten syntyä nopeasti yhä
kiihtyvällä vauhdilla ja niitä pitäisi voida soveltaa kaikille mahdollisille
elämän alueille taloudellisesti tuottavalla tavalla. Maailmanmeno on
synnyttänyt uusia synonyymeja, joiden oikeellisuudesta voidaan olla monta
mieltä. Nopeudesta ja tehokkuudesta on tehty toistensa parit; niin myös
tuloksellisuudesta ja lukumäärästä.
Jaana Erkkilä, Salainen puutraha, Eden |
Hitaan ajattelun laboratoriossa tutkimme, miten uudet ajatukset oikeasti syntyvät, onko
nopeus aina tuloksellisuutta, voiko tulos syntyä kuin huomaamatta
tuottamattoman tekemisen sivutuotteena, millä tavalla aito dialogi keskenään
eri tavoin ajattelevien ihmisten kesken syntyy ja mitä uusia innovaatioita
tällainen kohtaaminen voi parhaimmillaan synnyttää.
Ensimmäinen Hitaan ajattelun laboratoriokokeilu
tehtiin Lapin yliopiston Taiteiden tiedekunnassa 22.- 30.10.2014. Kyseessä oli
spontaani viikon mittainen prosessi, jossa pyrittiin luomaan kollektiivinen
vapaata ajattelua ja kohtaamisia mahdollistava tila. Johtavana ajatuksena oli,
että jos pyritään kohti jotakin uutta, sellaista, jota ei vielä ole, päämäärä
ei voi olla tiedossa etukäteen; jos olisi, ei kyse olisi minkään uuden
löytämisestä. Laboratorio oli pienehkö lasiseinäinen, siis kaikille nähtävissä
oleva, galleriatila, jossa oli muutama tuoli, piirustusvälineitä, kirjoja,
rakennuspalikoita, seinille kiinnitettyjä muutamia postikortteja ja pieniä
kuvia, hiljaisuutta. Tilassa saattoi istuskella tekemättä mitään, piirtää,
jutella, olla suorittamatta mitään erityistä. Seinälle kiinnitetyille papereille
alkoi syntyä kollektiivista piirtämistä, pöydällä olevaan vihkoon alkoi
ilmestyä ajatuksia, mielipiteitä, runonpätkiä. Tila alkoi elää ja kommunikoida
siellä käyvien ihmisten kanssa. Tilassa alkoi syntyä ajatuksia, jotka eivät
suoranaisesti kuuluneet kenellekään, vaan olivat yhteistä omaisuutta. Uuden
syntymisessä itse ajatus on tärkeä ja vähemmän tärkeää on, kenen ansiolistalle
se kirjataan.
Hitaan ajattelun laboratorion pilotti 22.-30.10.2014 |
Hitaan ajattelun
laboratorion henkinen kotipesä on Lapin yliopiston Taiteiden tiedekunnassa taiteen ja
kulttuurin yksikössä (TAKU). Etsimme yhteistyökumppaneita yrityksistä ja
organisaatioista, jotka ovat kiinnostuneita kehittämään toimintaansa
käyttämällä taidelähtöisiä menetelmiä ja taiteen viitekehystä uusien
innovaatioiden sekä entistä paremman työyhteisön synnyttämisessä.
Tässä blogissa
seurataan hitaan ajattelun prosessia erilaisissa yhteyksissä, joissa taide on
tavalla tai toisella läsnä ihmisten arjessa, niin työssä kuin työelämän
ulkopuolella.
Rita tunnustelee hitautta, ajattelee syviä ja korkeita ajatuksia. |
Jaana Erkkilä, TaT
Professori, kuvataide
Taiteiden tiedekunta
Lapin yliopisto
jaana.erkkila@ulapland.fi
+358 40 4844411